Jiri Nieminen

Pubisoituminen – Stockmannin pelastus!

  • Barbourin Beaufort-takki
    Barbourin Beaufort-takki
  • Gloverallin duffeli
    Gloverallin duffeli
  • Mageen molskikankaiset liivit
    Mageen molskikankaiset liivit
  • Ferreira 2008 LBV porto & stilton-juusto
    Ferreira 2008 LBV porto & stilton-juusto

Sunnuntain Helsingin Sanomissa oli artikkeli Stockmannin tavaratalosta, jossa asiantuntijana on käytetty aiheesta joitain vuosia sitten kirjoittanut kulttuurihistorioitsija Anna Kortelainen.

Hän ei ymmärrä -- kykene käsitteellistämään yhteiskuntatieteellistä selitysmallia -- miksi naiset eivät enää yhtä innokkaasti käy ostoksilla Stockmannilla kuin aikaisemmin, vaikka naisilla on enemmän omaa rahaa kuin koskaan.

Kortelaisen hypteesin mukaan Stockammnin tyyppisen tavaratalo, toisin kuin ostoskeskusten ja automarkettien, pitäisi olla naisten paratiisi.

Vaikka artikkeli muistutti lähinnä ilmaista mainosta, en malta Kortelaisen innoittamana olla esittämättä näkemystäni siihen, miksi Stockmann ei niin sanotusti toimi.

Kuulunhan itsekin niihin, jotka tykkäävät kävellä kyseisen tavaraton läpi sekä aistia tunnelmia ja tuoksuja -- viimeksi eilen kävin haistelemassa Tampereen Stockmannin Herkun laajennusta -- , mutta vain harvoin ostavat sieltä jotain.

Ensinnäkin artikkelissa Kortelainen kirjoittaa, että "Tavaratalo ei koskaan pubisoidu".

Tämä nimenomaan on se ongelma: Helsingin Stockamminn yläkerran ravintolavat ovat hinta/laatu -suhteeltaan hekonlaiset. Tampereen Stockammilta ei löydy viihtyisää viini- tai olutravintolaa laisinkaan.

Niinpä kun käy Stockmannin osastot läpi hakien tuntumaa kauden muotiväreihin ja yrittää hahmottaa sitä, missä mennään ja alkaa janottamaan (miten käy varsin usein, varsinkin jos on ollut pitkä päivä erinäisissä tapaamisissa Helsingissä), ei auta muuta kuin käydä ottamassa hömpsyt taskumatista tai juomassa tölkki lonkeroa nurkan takana.

Miksi maksaa lasillisesta viiniä hinnan, millä saa sixpäkin Pirkka-olutta?

Toiseksi Stockammin tuotemerkit ovat vähänkin itseään kunnioittavalle herrasmiehelle keskinkertaisia. Ainakin allekirjoittanut on pihi koskien brenkkua tai safkaa, jotta sitten on varaa investoida tuotteisiin, jotka kestävät tarvittaessa koko loppuelämän.

On olemassa sanonta, että köyhän ei ole varaa ostaa halpaa.

Tiedän kyllä, että Stockmannin syyskauden mallistossa on vihdoin ja viimein useampia Barbourin takkeja. Mutta kyseistä vaatemerkkiä ei osteta siksi, että oltaisiin muodin mukana.

Barbourin klassisin vahakangastakki eli Beaufort puuttuu edelleen Stockmannin valikoimasta.

Toisaalta kannattaako Stockmannin sitä edes ottaa valikoimaansa, koska kun sellaisen takin kerran ostaa, ei muita takkeja tarvitse enää henkkia elinaikana, sikäli kun osaa pitää siitä huolta?

Niin ikään vaikkapa Mageen molskikankaisia liivejä on turha etsiä Stockmannilta, viitaten sellaisiin herrasmiehen vaatekappaleisiin, joita itse olen ostanut viimeisen vuoden aikana.

Sen tunnustan, että Gloverallin duffelin ostin Helsingin Stockmannilta pari vuotta sitten, koska ne tulivat uudelleen muotiin vasta vajaan vuoden kuluttua siitä kun olin yrittänyt etsiä kyseistä marsalkka Bernard Montgomerynkin suosimaa takkia.

Tietenkin olisi ollut parempi, jos kyseisen takin valmistaja olisi ollut Tibbett, joka on siis se aito ja alkuperäinen duffeleiden valmistaja. Tietoni miesmuodista olivat vielä tuohon aikaan vajavaiset.

Enää en tyytyisi Stockmannin valikoimaan.

Nykyään ainoa paikka, jossa Stockmannilla teen ostoksia on Herkku. Sen äyriäisvalikoima on varsinkin Tampereella ylivoimainen ja esimerkiksi kalatiskillä sinisimpukat ovat jopa halpoja.

Sen sijaan vaikkapa juustovalikoima ei kykene kilpailemaan Tampereen Kauppahallista löytyvän Juustosopin kanssa, enkä edes muista nähneeni stilton-juustoa Stockmannin Herkun tuoretiskillä.

Yhteenvetona voimme todeta, että Stockmann on väliinputoaja. Ainakin allekirjoittaneen elintasolle se on liian kallis ajatellen arkiostoksia (käyn mieluummin Lidlissä).

Toisaalta ne muutamat kerrat vuodessa kun etsii oikeasti laadukasta vaatekappaletta ja on valmis maksamaan siitä satoja euroja, paljastuu Stockmannin valikoima varsin keskinkertaiseksi.

Stockmannin pelastus voisi olla savuinen kapakka kellarissa tai tavaratalon yläkerrassa, missä olisi hanoissa vaikkapa halpaa ale-tyyppistä olutta ja portviinejä, suolapähkinöitä saisi ilmaiseksi kuin Vanhassa Montussa.

Kun tällaisessa paikassa on viettänyt useamman tunnin, niin todennäköisyys jonkinlaiseen heräteostokseen olisi paljon suurempi matkalla hoippuessa ulos.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

Tämän blogin suosituimmat

Mainos

Netin kootut tarjoukset ja alennukset